Vilma Ruotsalainen ja Uinnin EM-kisat

Posted on

Yhteistyöurheilijamme Vilma Ruotsalainen debytoi aikuisten EM-kisoissa joulukuussa Kööpenhaminassa. Nyt Vilma kertoo omin silmin millainen reissu oli.


Noin viisi vuotta tätä havittelin ja tästä haaveilin. Puolivuotta treeniä uudessa seurassa ja yksi unelmistani toteutui. Joulukuussa 2016 Suomen mestaruuden lisäksi, alitin ihka ensimmäisen aikuisten arvokisarajani 200m selkäuinnissa ajalla 2.09.30. En ollut katsonut aikarajoja, tai suonut ajatusta koko kisoille, vaan lähdin pää kylmänä tekemään parhaan mahdollisen suorituksen. Hauskaa tässä oli se, etten tiennyt vielä kuukausi SM- kisojen jälkeenkään, että olin kyseisen rajan saavuttanut. Kun valmentajani asiasta minulle kertoi, en ollut pysyä pöksyissäni… Se oli uskomatonta, mutta totta!

Lähdettiin matkaan pari päivää ennen kisojen alkua. Fiilis oli hyvä ja luottavainen, koska olin uinut noin kuukausi aiemmin menestyksekkäät SM-kisat. En oikeastaan edes vielä jännittänyt, koska ensimmäiseen starttiini oli vielä pari päivää aikaa. Saavuttiin aamupäivästä Köpikseen ja päästiin heti iltapäivästä testailemaan tulevaa kisa-allasta. Hotelli meillä oli vähän matkan päässä hallista, joten kuljettiin busseilla altaalle. Kun sitten ekaa kertaa astuin areenalle… Voin kertoa, että se fiilis oli uskomaton. Kisafiilis ja jännitys nousivat nollasta sataan silmänräpäyksessä. Allas oli rakennettu Hartwall areenan tyyliseen monitoimihalliin. Katsomoon mahtui 12 500 katsojaa, isot screenit josta tuloksia ja uinteja näytettiin, huikeat valaistukset ja musiikit. Oli vaan niin sairaan siistiä päästä mukaan tähän kaikkeen. Mutta sitten itse asiaan!

Aloitin toisella päämatkoistani, se kaikkien painajainen eli 400m sekauinti. Kaikki tapahtui jotenkin tosi nopeasti sinä aamuna, oli niin paljon uusia asioita ja taisin vähän jännittääkin. Okei, enkä edes ihan vähän. Kaikki sujui niin kuin pitikin. Tekniikka oli kunnossa ja taktiikka valmentajan kanssa oli sovittu. Oli aika lähteä callroomiin. Callroom on huone jossa uimarit kokoontuvat ennen lajia ja toimitsijat tsekkaavat että kaikki ovat paikalla. Menin istumaan muiden joukkoon, laittelin uimalakkia päähän ja katselin sitten vähän ympärille. No, siellä mie istuin maailman huippujen keskellä. Toisella puolella olympiavoittaja ja toisella puolella maailmanmestari ! Kyllähän siinä nyt vähän hymyilytti. Callroomista meidät marssitettiin musiikin tahdissa lähtökorokkeille ja hallissa tunnelma oli huikea. Vihdoin päästiin altaaseen. Viereisillä radoilla olevat uimarit aloittivat tosi kovaa ja siinä vähän sitten säikähdin muiden vauhtia, joten kiristin itsekin. Ensimmäinen satanen ei ole vahvuuksiani, joten sen vauhti sitten kostautui lopussa. Uinti oli kuitenkin suorituksena ja taktillisesti onnistunut, vaikka jäinkin hieman ennätyksestä. Oikein hyvä aloitus kisoille !

Seuraavan päivän laji oli niin sanotusti sivulaji, 100m sekauinti. Pystyin lähtemään suoritukseen ilman minkäännäköisiä suorituspaineita. Uinti tuntui hyvältä ja aikakin oli sen mukainen 1,5 sekunnilla uusi ennätys. Fiilikset oli tosi hyvät.

Kolmantena kisapäivänä oli vuorossa se toinen päälajini, 200m selkäuinti. Loin itselleni suuret paineet jo edellisenä päivänä ja ehkä vähän jopa pelkäsin tulevaa. Sain ajatukset muualle verryttelyn ajaksi, uinti tuntui hyvältä ja se antoikin positiivisia signaaleja tulevaan suoritukseen. Menin callroomiin ja yhtäkkiä jännitys riistäytyi käsistä. Panikoin niin etten meinannut pystyssä pysyä. No, pääsin altaaseen ja heti lähtiessäni huomasin ettei uinti tuntunut normaalilta. Se meni nopeasti, enkä oikein muista koko uinnista mitään. Katsoin tulostaululle ja pettymyksen määrä oli sanoin kuivailematon. Olin jopa vähän vihainen itselleni. Tästä oppineena tiedän, että henkisellä puolella on vielä paljon kehitettävää ja se onkin iso osa ensi kauden harjoitus ohjelmaa.

Kisojen huippuhetkiä ovat illalla uitavat finaali jaksot. Siellä koko Suomen maajoukkue kannustaa näihin huippu suorituksiin yltäneitä uimareita. Oli hienoa seurata maailman huippujen tekemistä ja oppia niistä uutta myös omaan harjoitteluun. Tunnelma finaali jaksoissa oli niin hieno, että aion tehdä kaikkeni ollakseni joskus itsekin siellä.

Koko kisoista minulle jäi erittäin positiivinen fiilis ja kokemuksena se oli huikea. Valmentajani kanssa puhuttiin, ettei kuntohuippu ehkä ihan sattunut näihin kisoihin, vaan parhain kunto osui kuukausi aiemmin uituihin SM-kisoihin. Vuoden alussa alkoi pitkänradan (50m) kausi ja olenkin jo alittanut aikarajat Elokuussa uitaviin pitkänradan EM-kisoihin Glasgow’ssa. Nyt katseet kohti kesää ja siellä olen paljon valmiimpi!